On olemassa kaksi mielipidettä: minun ja väärä

Moro!

Otsikko on vähän ehkä provosoiva, mutta niin on tarkoituskin. Ollaan porukoiden kanssa keskusteltu aika paljon minun itsenäistymisestä vaihtovuoden myötä. Varsinkin isälle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, että kun tulen takaisin, olen jo täysi-ikäinen. Olen jo suunnitellut asunnon ja työpaikan hankkimista, reissuja ulkomaille tyttöjen kanssa, omaa vapautta tehdä ja mennä miten haluaa.. Nyt vasta alan ymmärtää sen, että minä todellakin voin päättää omasta elämästäni, kun palaan Australiasta. Joskus päivät menevät miettiessä, miten mukavaa olisi jo asua omillaan ja tehdä oman mielensä mukaan. Silloin tällöin kuitenkin todellisuus pilkahtaa esiin, että loppujen lopuksi on kiva tulla valmiiseen pöytään. Ristiriitaistako?

Google: Live Life

Toinen asia mistä puhuimme, oli armeija. Isän todetessa, että hän ei koskaan ollut edes ajatellut että minä voisin mennä armeijaan. Ei siinä mitään, ei minua ole oikeastaan edes kiinnostanut armeija saatikka aseiden käsittely. Kuten Tanjan ja Heidin kanssa todettiin eräänä päivänä kahvikupposen äärellä, että jos armeija tekee miehen - mitä se sitten tekee naisista? :-D Okei, tosi syvällistä, mutta ehkä pointti tuli selväksi. Ainakaan näillä näkymin minä en ole armeijaan menossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Tästä hieno aasinsilta sitten uravalintoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Mulle kouluttautuminen on aina ollut tärkeää, ettei sitten missään vaiheessa jäisi ihan tyhjän päälle. Tosin olen tainnut jo aikaisemminkin puhua matkailualahaaveista, mutta ehkäpä ehdin toteuttamaan niitä tämän koulun jälkeen. Tuntuu hölmöltä ajatella, että sitten kun päätän nämä opinnot, voin hakea ammattikorkeaan tai jopa ulkomaille opiskelemaan! Maailma on avoinna, mutta minulla ei ole vielä minkäänlaista ajatusta, miten hyödyntäisin sitä. Toki ulkomaille muutto kiinnostaa erittäin paljonkin, mutta toisaalta saa nyt nähdä, miten sopeudun Australiaan. Iskän pahin pelko luultavasti on, että minä jään sille reissulleni enkä tulekaan enää Suomeen. Se on kylläkin erittäin epätodennäköistä, koska koulut pitää kuitenkin viimeistellä täällä. Äiti ei ole oikeastaan sanonut mitään siihen, luulenpa että äiti ymmärtää paremmin sen että minunkin pitää itsenäistyä joskus.

Haluaisin muuttaa pieneen yksiöön Kuopioon, mieluiten lähelle keskustaa. Olisi niin helppoa nähdä kavereita ja käydä koulua, kun ei olisi pitkä matka mihinkään. Tosin Kuopiossa julkinen liikenne toimii niin hyvin, että voisin asua esimerkiksi vaikka Puijonlaaksossa. En ole turhan tiukkis sen suhteen, kunhan vain ei tarvitsisi solussa asua (ainakaan kenekään tuntemattoman kanssa) sillä minä tarvitsen totaalisen opiskelurauhan, kun ei muutenkaan oikein jää lukemalla päähän...

Tällaisia asioita pohdiskeltiin porukoitten kanssa tällä kertaa, ja tultiin iskän kanssa siihen tulokseen, että on olemassa kahdenlaisia mielipiteitä, ja ne ovat minun mielipiteeni, ja väärät mielipiteet. Ja ihan vain varoituksena: älkää ottako tätä niin tosissanne :-) Rauhallista lauantai-iltaa! :-)

~ Viivi

And that's who I am ~

Tsaukkista! :-)

Koska työssäoppimisviikot menee samalla kaavalla, eikä minulla ole oikein mitään erikoisen jännittävää kertomista, päätin tehdä tällaisen postauksen, minkä aika moni bloggaaja tekee jossain vaiheessa. Tässä siis muutamia faktoja minusta :-)

 

 

 

~ Viivi

Jotain uutta, jotain vanhaa

Heissan! :-)

Viikot kuluvat aikamatkailuna, tuntuu että en ehdi muuta kuin sulkea silmät ja taas on päivä mennyt. 161 päivää lähtöön, alkaa jo pikkuhiljaa tuntua todellisemmalta. Toisinaan tuntuu ettei lähtö lähene ollenkaan, mutta suurimman osan ajasta en ehdi muuta kuin fiilistellä tulevaa. En jaksaisi odottaa kaikkea sitä mitä vaihtovuosi tuo tullessaan! Vielä viikot kuitenkin menevät töissäoppimisessa nopeasti - hyllytän ja opettelen käytännönasioita, joka vaatii tarkkuutta. Hyvä että on vaihtelua.

Eilen tosiaan värjättiin äiskän kanssa mun hiukset, sävynä oli Palisander (ruskea) ja tuli tosi kiva! Siihen jäi siis taas se yritykseni kasvattaa omaa (kamalaa) hiusväriäni takaisin. No ehkä kuitenkin pidän kivaa väriä yllä kuin harmaata hiiripehkoa. Niin! Ostin myös kuivashampoota, joka helpottaa mun päiviä huomattavasti.


Tresemmén kuivashampoo osoittautui ihan hyväksi valinnaksi! Äidin viinereitä, eilistä wokkia ja Piitu tänään :-3

Siinä se ihana haalari minkä ostin New Yorkerista, pyöreesti 30 euroa :-)

Olisin lisännyt vielä yhden hyvän kuvan, mutta kone näköjään teki tiltin sen kanssa, joten säästetäänpäs se sitten seuraavaan kertaan ;-D Keskiviikkona suuntaan sitten Kuopioon taas vaihteeksi, ja jospa sitä ehtisi sitten taas kavereita moikkaamaan. Haluan jo takaisin amiskalle, kun on niin vaivatonta vaan välkillä mennä moikkaamaan kaikkia tyyppejä. No, joulukuussa sitten, kun pitää vielä lukiojaksokin kärvistellä siinä välissä :-D

NOTE: Do I have any readers now who would like to read my texts in English? I was planning to write in English when I leave for Australia, but if I have foreign readers already now, I could write also in English. Let me know if you want so, and please leave comment to the comment box, thank you! :-)

Maanantai on nyt takana, joten tästä eteenpäin viikko menee sujuvasti eteenpäin. Mukavaa työ- ja kouluviikkoa kaikille! :-)

~ Viivi

Elämä ei ole mitään ilman ystäviä

Tsau!

Kylläpä on ollut vaikka minkälaista tapahtumaa viime aikoina... :-D Tämä viikko on mennyt tosi nopsaan töissä, ja unirytmikin on saatu suhteellisen kohdalleen. Tosin en ole välttynyt väärinkäsityksiltä, ja sen seurauksena on jotenkin hölmö olo. Ja kaikki minun puhelimen takia joka ei toimi kunnolla! No mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa, vain epäselvyyksiä työjuttujen kanssa.

Anyway oon nähny kavereita, ja ollaan juotu kahveja Maaritilla ja Heidillä, juteltu syvällisiä juttuja ja popitettu hyvää (ja ehkä vähän huonoakin....) musaa. On ollut tosi kivaa, ja ehkä yllättävin juttu oli tällä viikolla se, että onnistuttiin Tanjan ja Heidin kanssa "eksymään" Kuopioon. Ajettiin harhaan yhdessä kohdassa ja vastassa oli umpikuja. No ei siinä sitten muuta kuin u-käännös ja risteyksestä eri suuntaan. Tosin Tanjan kevari meinasi vähän hangoitella, mutta päästiin kuitenkin kunnialla takaisin Heidin kämpille.

Meillä oli hauskaa Heidin kämpillä, ja me pohdittiin, että tuo lintukynä olisi ihan must meidän lukion ruotsinopelle, sillä hänellä on jo monta tuon tapaista kynää, mutta pinkkeinä!

Oon siis majaillu Riikan luona jo useamman päivän, ja kilometrejä on kertynyt Vespaan. Oikeastaan, ajaminen kaupungissa on paljon hauskempaa kuin syrjäseuduilla. Kaupunkielämä on enemmän mun juttu, kuin metsässä yksin oleileminen. On vain niin paljon helpompi nähdä kavereita ja liikkua, että nautin olostani täällä paremmin kuin hyvin.

Veetin huoneessa on ihanan iso pehmoinen jääkarhu :-3 Ja sitten on Reiska-kissa ja Roope ja Tessa. Ruusa-kissa puuttuu kuvasta, koska ei suostunut näyttäytymään kun räpsin näitä kuvia :-D

Ai niin! Ostin Matkuksesta ihanan haalarin, mutta minulla ei ole nyt kuvaa siitä. Sen laitan seuraavaan postaukseen. Tämä nyt oli taas tällainen lyhyempi postaus, mutta ainakin tyhjää parempi, eikös niin? :-)

Se on ihan kohta viikonloppu, joten relatkaa ja nukkukaa pitkään! :-)

 

 

PS. Maarit, kiitos että pelastit mun päivän! ;-D

~ Viivi

"Sun koiraski häpee sua....."

Moro! :-)

Ensimmäinen viikko työssäoppimista takana, ja aika on mennyt tosi nopsaa. Meillä on ollut aika muksaa iskän kanssa, kun ollaan kierretty asiakkaita. Arkeen paluu on ollut toisaalta ihan helpottavaa, kun on saanut rutiinit taas kohdalleen (ja unirytmin varsinkin!)

Ei mulla oikeestaan mitään erikoista kerrottavaa ole, kun nämä päivät menee työssäoppimassa ja iltaisin oon aika väsynyt tekemään yhtään mitään. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä Kuopioon, ja mahdollisesti Matkukseen ja moikkaamaan kavereita pitkästä aikaa. Ajan siis Vespalla sinne, ja toivon mukaan olisi hyviä ilmoja.

Postaukset tällaisina viikkoina on aika köyhiä ja pelkistettyjä, mutta ei huolta! Lupaan tehdä enemmän kertomisen arvoisia asioita. Päivät vain menee pikakelauksella, ja tuntuu että aika lipeää käsistä, ja enkä ehdi hallitsemaan kaikkea. Tosin on jotain hauskaakin ollut, nimittäin Facebookissa ryhmäkeskustelussa Heidin ja Tanjan kanssa ollaan naurettu muun muassa sille, miten sain Asteen Spaceman -biisistä väännettyä vaikka minkälaista versiota, "Kato mie lennän taas, meen läpi seinän, hei beibi voit sie kuvitella mie oon speismään..." :-D Okei, no meidän vitsit on ihan omaa luokkaansa muutenkin... ;-D


Piitu on rairaikoira.... :-D

Näihin kuviin ja tunnelmiin, iisiä viikonloppua! :-)

 

 

 

 

~ Viivi

Paluu arkeen

Heippa kaikille! :-)

Joko olette päässeet takaisin kiinni arkirutiinehin? Kesälomaa tulee kyllä vielä monta kertaa ikävä, tehtiin kavereiden kanssa niin paljon kaikkea hauskaa. Kohokohtana mieleen jäi kyllä viime kuun alussa olleet Summer Up -festarit, että en malta odottaa seuraavia. Tänään käytiin porukoiden ja mummin kanssa toisen mummoni 75-vuotissynttäreillä Kuopiossa. Mummo oli tehnyt kinkku- ja lohikiusausta, mustikkapiirakkaa ja sitten oli kinuskikakkua. Tarvitseekohan erikseen edes mainita, että sai kyllä syödäkseen ja hyvää oli! Isäni osti mummolle syntymäpäivälahjaksi kultaiset korvarenkaat, jotka olivat tosi kauniit. Siellä sitten vierähti muutama tunti ja tulimme iltapäivällä takaisin kotiin. Sunnuntai meni siinä aika nopeasti.

Piitu the nappisilmä :3

Maanantai-aamuna sitten suuntasin kopikselle kymmeneksi. Käytiin muutamia perusasioita työssäoppimiseen liittyen, ei mitään uutta kuitenkaan. Käytiin syömässä ja sitten näinkin montaa kaveria kerralla, törmäsin nimittäin Tanjaan, Heidiin, Katariinaan, Maarittiin ja Hennaan. Pikaiset kuulumiset siinä sitten vaihdettiin ja kun saavuin mummolaan, kello oli reilut 12. Siinä sitten hiimailtiin iskän kanssa jonkun aikaa ja suunnattiin sitten kotiin. Iltapäivä meni aika nopeasti työssäoppimista miettiessä, ja tiistai ihan yhtä nopeasti. Meinaan, tämä päivä vaan hurahti mennä, ja nyt väsyttää ihan älyttömästi. Eka to (työssäoppiminen) -päivä meni tosi mukavasti asiakkaiden luona käydessä ja duunia tehdessä.

Tänä iltana en aio stressata kummempia, kirjoitan to-päiväkirjaan päivän tapahtumat ja katson Lentoturmatutkintaa (kuinkas muutenkaan) ja syön jäätelöä. Vielä on kesää jäljellä ja aion ottaa näistä päivistä kaikki irti :-)

Lämpimiä koulu- ja työpäiviä! :-)

~ Viivi

Viimeinen lomaviikko

Moikka! :-)

Viimeinen lomaviikko meni pikakelauksella. Viime viikon sunnuntaina mummini sai vieraakseen sukulaisiamme Ruotsista, kummitätini perheineen. Tämä viikko onkin mennyt sitten siellä häärätessä, ja oikeastaan mitään muuta en ole ehtinytkään tekemään. Kuopiossa ollaan käyty muutamana päivänä, ja Matkuksessa myös, mutta tällä kertaa sieltä ei tarttunut mitään mukaan. Sovitin kyllä vaikka mitä vaatteita, mutta jostain syystä mikään ei sitten miellyttänyt. Olen kuitenkin laittanut paljon rahaa säästöön Australiaa varten, joten toisaalta ihan hyvä ettei kaikki mene turhiin tavaroihin.


Minullakin on heikot hetkeni.. :-D

Oli tosi mukava nähdä serkkujakin pitkästä aikaa! Juttua riitti ja viime kerrasta olikin pitkä aika, kun tapasimme viimeksi. Ja nyt on varmaan myös yhtä pitkä - jos ei pidempikin - kun lähden Australiaan. Joka tapauksessa, viikko meni liian nopeasti, ja toivottavasti heillä on mukava paluumatka tänään Tukholmaan, kun laiva lähtee iltapäivällä. Minulla ei ole oikein muuta kertomista tästä viikosta, mutta antaa kuvien puhua puolestaan! :-)

Uh, miten surkea laatu Nokialla vaihteeksi... Mutta siinä on tulisia kastikkeita mitä syötiin grillivartaiden kanssa yhtenä päivänä. Petri Nygårdin Onko sulla pokkaa?!! -kastike oli oikeasti tulista! Sitä saa Lidlistä jos joku haluaa välttämättä polttaa suunsa....

Minun pitsa edempänä, äidin taaempana. Käytiin Matkuksessa Bella Roma -nimisessä ravintolassa syömässä.

Mummin tekemää marjapiirakkaa <3

Siinäpä se smiley on taas :-) Kaksi viikkoa ollut nyt.

Siinä se (melkein) onnistunut smokey-eye -meikki! Meikkaaminen ei ole minun vahvinta alaani, mutta kiinnostus on kova ja
sen takia taiteilen vaikka minkälaista meikkiä aina kun ehdin... :-)


Mä lähden maanantaina kouluun yhdeksi päiväksi, ja sitten mulla alkaakin työssäoppimisjakso, ja se kestää noin kaksi kuukautta. Tiedossa on siis suhteellisen leppoista myyntiedustajan & menekinedistäjän duunia. Ottakaa se kouluunpaluu mahdollisimman rennosti, ei se ole niin raskasta oikeasti ;-)

~ Viivi

Elämän syvin tarkoitus

Moikka!

Tänään ajattelin pohdiskella ihmisen elämän tarkoitusta, mikä on oikeasti tärkeää ja miksi meidän pitää elää tiettyjen normien mukaan? Tämä aihe on ehkä jopa vähän liian iso käsiteltäväksi yhdessä postauksessa, mutta aion kuitenkin yrittää tiivistää ajatuksiani ja mielipiteitäni tähän, koska aihe kiinnostaa minua erittäin paljon.

Maailmaan synnytään tahtomatta, ja useimmiten myös kuollaan muusta kuin omasta tahdostamme. Meillä on siis koko elämä aikaa elää niin kuin sen parhaaksi näemme. Mikä määrittelee onko elämä oikein tai väärin eletty? Kuka on määrännyt kaikki säännöt ja normit miten elämä menee suunnilleen "oikein" ja yhteiskunta noudattaa näitä mutkattomasti. Elämä on täynnä kysymyksiä, ja suurimpaan osaan niistä ei välttämättä saada vastauksia koskaan.

Mikä tarkoitus on ihmisillä ja eläimillä tällä planeetalla, voiko elämän tarkoitus tosiaankin olla lisääntyminen? Ihmisten määrä on reilut 7 miljardia, ja tuntuu jotenkin hölmöltä, ettei elämällämme ole mitään sen kummoisempaa kerrottua tarkoitusta. Minun järkeeni ei käy se, että olemme täällä huvin vuoksi, perustamassa perheitä ja raatamassa niska limassa. Eivät ihmiset voi olla muuten vain maapallolla, eikö olisikin itsekästä ajatella, että me voisimme tehdä mitä vain ilman että meidän tarvitsisi olla osa jotain isompaa kokonaisuutta? Ehkä vähän liian syvällistä, mutta miettikääpäs asiaa ihan siltä kannalta.

Minun elämäni on ollut suhteellisen tasaista pitkän aikaa, mutta toki olen tehnyt isojakin ylilyöntejä ja virhearvioita monta kertaa. Sanonta "Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa" natsaa minuun paremmin kuin hyvin. Tosin olen pyrkinyt ottamaan oppia kaikista virheistä joskus vähän huonolla menestyksellä mutta kaikki ei vain aina uppoa kerralla päähän. Minullakin on kuitenkin tiettyjä tavoitteita ja pyrin esimerkiksi haaveammattiini melkein keinolla millä hyvänsä. Silloin tällöin pistää kuitenkin miettimään sitä pohjimmaista tarkoitusta, miksi täällä eletään ja tehdään päätöksiä mitä tulee tehdä.

Olen miettinyt monta kertaa, että onko tärkeintä elämässä hankkia kunnon ammatti, työ ja ura, vai kenties perustaa perhe itselleen täydellisen ihmisen kanssa. Voiko ura tai perhe olla koko elämän keskiö, vai miten tulisi elää, jotta elämästä saisi kaiken mahdollisen hyödyn irti? Olisiko kannattavaa haalia maallista materiaa niin paljon kuin ehtii ja olla suosittu omassa piirissään, vai kuitenkin tavoitella henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Kuka kertoo mikä olisi kannattavin vaihtoehto?

Tästä aiheesta saisi puhuttua vaikka mitenkä paljon, mutta taidan lopettaa tähän (ainakin tällä kertaa) ja jokainen itse päättäköön, mitä elämällään haluaa tehdä. Ehkä sen onnellisuus piileekin juuri siinä, että sitä ei ole yksioikoisesti määrätty. Kaikilla on siis mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään. Näihin ajatuksiin tänään, rentouttavaa sunnuntaita! :-)

~ Viivi